lauantai 31. joulukuuta 2016

Hyvää uutta vuotta 2017







Näillä viimevuotisilla ilotulituskuvilla toivottelen hyvää uutta vuotta! 

Vuosi oli hyvä, ihan tavallinen. Ei mitään erikoista. Mutta juuri näin on hyvä. Toivottavasti seuraava vuosi on yhtä tasaisen hyvä. (En mitään kummempaa kaipaakaan.) 

Ensi vuonna aion jatkaa elämääni samalla tavalla kuin aiemminkin. Kotoilen, ja nautin ihanasta arjesta. Järjestelen kotia. Luen paljon. Toivottavasti käyn jossain matkalla. Toivottavasti jokin kohta kodista muuttuu taas hiukan kauniimmaksi. 

Minusta vuoden vaihtuminen on aina mukavaa. Saa ikäänkuin aloittaa kaiken uudestaan (säästämisen, kuntoilun tai minkä vain). Se on hyvä hetki tehdä suunnitelmia. 

Millainen vuosi sinulla oli ? Entä onko sinulla suunnitelmia ensi vuodelle? Teetkö lupauksia? 



torstai 29. joulukuuta 2016

Trilogia tulevaisuudesta ja toinen menneisyydestä (vuoden viimeiset kirjavinkit)

Paras kirja pitkään aikaan! Tällaisia haluan lukea lisää! (Vinkkejä otetaan vastaan!) 

Enni Mustonen: Ruokarouva

Kirja, jossa ei tapahdu juuri mitään. Ruokarouvassa kotoillaan. Tapahtumat sijoittuvat vuosille 1914-1918, eli kyse on historiallisesta romaanista. Koko Syrjästäkatsojan tarinoita - sarja on hyvä, mutta tämä viimeisin kirja on paras. 


***

Enni Mustosen Ruokarouva oli sen verran mukava lukukokemus, että päätin lukaista hänen aiempaa tuotantoaankin. 

Pohjatuulen tarinoita - trilogian kirjat Lapinvuokko, Jääleinikki ja Kultarikko olivat sellaisia ihan hyviä kirjoja, joita voi aikansa kuluksi lukea. Rakkautta tietysti, ja entisten aikojen kuvausta. Nämä kirjat eivät kuitenkaan olleet yhtä hyviä kuin Syrjästäkatsojan tarinat. (Sen trilogian voisin oikeastaan lukea uudestaan.) 

***

Veronica Rothin trilogia (joka löytyi nuorten aikuisten osastolta - ajatella, että sellainen on erikseen) taas sijouttuu tulevaisuuteen. Ihmiset on jaettu erilaisin ryhmiin, ja heidä tulee noudattaa ryhmänsä sääntöjä tiukasti. 

Outolintu, Kapinallinen ja Uskollinen kertovat taistelusta oikean ja väärän puolesta, toki rakkaudesta ja siitä, miten päähenkilö kasvaa ja etsii itseään ja omaa persoonallisuuttaan maailmassa, jossa luonteenpiirteet merkitsevät kaikkea. Ensimmäinen kirja on ihan hyvä, mutta toinen ja kolmas eivät oikein enää. Sarjaan kuuluva neljäs kirja nimeltään Neljä taasen oli jo pettymys. 


***

Aloitin myös toisen tulevaisuuteen sijoittuvan trilogian. Veronica Rossin Paljaan taivaan alla - kirjassakin maailma on tuhoutunut. Ihmiset elävät kuvun alla suojassa maailmasta. Tosin eivät kaikki, vain hyväosaiset. Kirjan toinen päähenkilö elää vaarallisessa maailmassa ja toinen suojassa virtuaalimaailmassaan. Heidän tiensä kuitenkin kohtaavat, ja alkaa seikkailu. 


***

Arne Nevanlinna: Pako

Kaksi nuorta kohtaavat toisensa Dresdenissä vuonna 1945, ja jatkavat matkaansa Yhdysvaltoihin. Tarina alkaa lupaavasti, mutta jokin katoaa samalla, kun päähenkilöt nousevat laivaan kohti uutta elämää. 


***

Sitten vielä yksi lyhyt kirja, jonka lukaisee yhdeltä istumalta. Tim Walkerin Lost in Suomi kertoo siitä, millaisia me suomalaiset olemme amerikkalaisen silmin. Kirjasta löytyy kummallisia tapoja, ja olisinkin toivonut kirjalle lisää jatkoa. Ainahan sitä on pikkuisen kiinnostunut, mitä muut ajattelevat kotimaastamme. 

***

Nyt on tämän vuoden kirjat luettu. Yhteensä niitä on tasan 80. 



maanantai 26. joulukuuta 2016

Joulun jälkeen parasta on..

Siivous. 

Voi minä olen siivonnut koko päivän! Ihanaa! Lapset ovat mummulassa (omasta ja mummun toiveesta), ja minä olen saanut siivota koko päivän! Enkä malta lopettaa. 

Ennen joulua en ennättänyt kummemmin siivota, mutta nyt kun on aikaa, niin olen tehnyt joulusiivouksen joulun jälkeen. Enkä siitä syystä että on joulu, vaan siitä syystä että haluan. (Ja siitä syystä en täällä on pölyistä..)

Toki minä ennen joulua siivosin hiukan, mutta kummasti jouluna koko talo menee aina sotkuun. Vaikka kerään lahjapaperit heti pois ja laitan astiat koneeseen, niin silti. Joka vuosi. En tajua. 

Mutta nyt puoli taloa on järjestetty ja siivottu, ja loput voin siivota jos huvittaa. 

En tiedä teistä, mutta minusta järjestely on rentouttavaa, ja siivoaminen on kivaa, jos sen voi tehdä silloin kun haluaa, eikä silloin kuin on pakko. Niin että nautitaan jokainen joulupäivistä ja välipäivistää juuri niinkuin parhaalta tuntuu! 

Mitä se sinun tapauksessasi tarkoittaa? 

(Ja tähän vielä vähän joulufiiliksiä. Minä rakastan näitä Piilopaikka-kuppeja! Niissä on ihan täydellinen muoto ja suloinen kuvitus!)






 




sunnuntai 25. joulukuuta 2016

Hyvää joulua! (Jouluaattokuulumiset)





















Ihanaa, ihanaa joulua! Toivottavasti sinullakin on ollut rentouttava joulu ja toivottavasti se sellaisena vielä jatkuukin.

Tässä kuvien muodossa tunnelmia meidän jouluaatosta, eiliseltä siis. Ihan perinteinen jouluaatto, syömistä ja joulupukki. 

Minulla joululoma vasta alkoi, ja reilu viikko sitä olisi jäljellä. Aion käyttää sen levähtämiseen, sillä olin koko joulukuun ihan poikki. En tiedä miksi. Pieni nuhakin minulla oli, mutta onneksi se jäi joulusaunaan aamulla. (Vitsi, ekaa kertaa moneen vuoteen oikeasti nautin joulusaunasta, kiitos remontin!)

Miten sinun joulusi meni? Kävikö joulupukki? Meillä kävi,  tosin enää nuorin taitaa joulun taikaan uskoa.. Ihan kamalaa, ensi vuonna meillä ei jouluna ole yhtään pientä lasta! 

Onneksi vielä on, sillä kyllä lasten (lapsen) joulujännitys tuo ainakin minulle joulumieltä. 

Vielä kerran oikein hyvää joulua!


torstai 22. joulukuuta 2016

Tästä tiedät, että olet keski-ikäinen











Ajatella, että keskellä päivääkään ei saa kunnollisia kuvia. On vain niin pimeää ja hämärää ja sinistäkin näköjään. 

Ihmekös, jos vähän (paljon) väsyttää. 

Itse en olisi mäen laskuun jaksanut edes lähteä, onneksi muu perhe sai houkuteltua minut mukaansa, niin pääsin edes hetkeksi ulos. Kovin helposti tulee vietetty hereilläoloaika sisällä. On muka niin paljon kaikkea muuta. (No onhan sitä, mutta asiat tärkeysjärjestykseen.) 

Mäen lasku on ihan kivaa, jos ei vaan ole kylmä. Ja jos kyydissä ei ole viisivuotiasta, joka haluaa mutkitella rattikelkalla, vaikka toista kyydissäolijaa (=minua) pelottaa. Inhoan korkeita paikkoja, jopa mäkiä. Inhoa kovaa vauhtia. Niin että onko ihmekään, jos olin lentokoneessa ihan paniikissa, kun jo mäen lasku pelottaa? 

Tästä päästään sitten siihen, että minusta on tullut vanha. Ei muuten nimittäin nuorempana pelottanut. Kasiluokan jälkeen autoin enon katon uusimisessa. Ei huimannut yhtään siellä katolla. Nuorempana kävin vikellysleireilläkin. Hevosen laukka ja selässä seisominen oli kiva yhdistelmä. Tein sillankin hevosen selässä. Nyt en uskaltaisi. (En tiedä, taivunko edes enää siltaan.) 

Toinen seikka, josta tänään päättelin tulleeni vanhaksi, on nimet. Ystäväni luki minulle Kastetut-palstaa lehdestä. Kaikki nimet oliat tois ihmeellisiä. En ollut kuullut niitä koskaan. Jeli. Alona. En tiennyt että ne ovat nimiä. Tästäkin tietää että on vanha - nuorempien jutut tuntuvat vierailta.

Niin että kyllä, taidan olla keski-ikäinen. Mutta jos se ei tämän kummemmalta tunnu, niin olen mielelläni. 



tiistai 20. joulukuuta 2016

Joulu tulee tekemättäkin













Kävin hakemassa joulufiilistä keskimmäisen kanssa viikonloppuna Kauneimmista joululauluista. Kaunis kirkko, pakkasilta ja vanhat joululaulut saavat joulumielelle ainakin minut. 

Joku oli tehnyt kirkon pienoismallin piparkakkutaikinasta, ja keskimmäinen toivoi josko meillekin tulisi piparkakkukirkko. Instagramissani (laura.marik) käyneet tietävätkin jo, että ei tullut. Eikä tule. 

Rupesin joululaulujen jälkeen illalla tekemään taloa. Olin ottanut valmiit kaavat kirjasta, mutta ne eivät sopineet lainkaan yhteen. Toiseksi, kasauspikeeti jäi aavistuksen liian löysäksi, joten palat eivät meinanneet pysyä kiinni. Kaiken huipuksi joku (veikkaan nuorimmaista) oli syönyt yhden kattopalan. 

Niin että tänä vuonna ei ehkä tule piparkakkutaloa. 

Mutta joulu tulee silti. Vaikkei ole tehnyt paljon mitään. On väsyttänyt. En ole jaksanut. Tänään minulla on vatsa kipeä. Niin että en tee joulujuttuja. Koristeet ovat olleet ensimmäisestä adventtisunnuntaista saakka, ruuat ehdin hakea kaupasta loppuviikosta ja suklaata on syöty lokakuusta saakka. Lahjan odottavat jo kaapissa valmiina. Niin että onhan tässä jo vaikka mitä valmiina. 

Mitä siitä, etten ole askarrellut ja tehnyt kuusenhavuista köynnöksiä, kuten suunnittelin. Mitä siitä, vaikken ole leiponut pikkuleipiä ja kakkuja, kuten tarkoitukseni oli. Mitä siitä, vaikka tonttu ei ole tehnyt niin paljoa yllätyksiä, kuin oli tarkoitus. 

Kukaan ei ole pahalla tuulella, joten lapsille jää toivottavasti kiva muisto tästäkin joulusta. Jos nyt jonkinlainen muisto jää, ei jokaista joulua voi muistaa. 

Stressitöntä joulua sinullekin!