torstai 17. elokuuta 2017

Blogielämä ei ole täydellistä

Alkuun muistutus: Osallistu arvontaan - klikkaa tästä ja jätä kommentti, ei muuta! 


Blogielämä tai bloggaajan elämä ei ole täydellistä. Ei ainakaan minun, enkä usko että monen muunkaan. Kenenpä elämä olisi? Tai no, mikä nyt on täydellistä. Tarkoitan, että ainakin minun elämäni on ihan tavallista

Tavallisessa elämässä kaikki ei aina mene niinkuin toivoisi. Koti ei ole täydellisen kaunis, keittiö on susiruma. Lapset riitelevät heti aamusta. Itsellä on nuhruinen olo ja kiukuttaa. Joskus ei jaksa tehdä mitään. Kakku ei onnistu. 

Jotkut arvostelevat bloggaajia liian siloisen kuvan antamisesta. Sain taannoin itsekin tällaisen viestin. Tai itseasiassa viestissä väitettiin, että suoranaisesti valehtelen blogissani. 

En ole kertaakaan valehdellut täällä. Tänään Kotona ei ole sellainen blogi, jossa tarvitsisi tuntea kateutta tai huonommuutta. Kamalaa, jos sellaista olen aiheuttanut (tietääkseni en). Toivon, että tämä on sellainen blogi, jota lukiessa voi hetkeksi rentoutua ja huomata, että ihan tavallista on muillakin. 

En silti kaikista vastoinkäymisistäni ja murheistani halua blogiin kirjoittaa. Niille on oma paikkansa, mikä ei ole blogissa. Mielestäni ei ole valehtelua jättää kertomatta, kuinka huono päivä milloinkin on, sillä tämän blogin tarkoitus on ilahduttaa, ei saada ikäviä fiiliksiä kenellekään. 

Itse ainakin haen lukemistani blogeista rentoutusta ja hyvää mieltä. En vertaa omaa elämääni blogien elämään, sillä tiedän, että ei blogeissa kaikkea kerrota. Hyvä näin. 

Niin että minun elämäni on ihan tavallista, ja blogini on tarkoitus tuottaa hetken hyvää mieltä tai rentoutumista. Tänään Kotona on jatkossakin hyvänmielenblogi. 

(Kuvina ihan tavallisia räpsyjä yhdeltä kesäpäivältä.) 
'






maanantai 14. elokuuta 2017

Miksi lapset puhuvat toisilleen rumasti + Arvonta

Postasin viime viikolla uusintana  FamilyBoostin ohjeita koulun aloitukseen.  Jos Familyboost ei ole sinulle tuttu, lue aiempi postaukseni täältä tai klikkaa suoraan heidän nettisivuilleen. 

*

Tässä postauksessa keskitytään yhteen ikuisuusongelmaan, nimittäin lasten keskinäiseen ikävään puheeseen. Mielestäni asia on ajankohtainen näin koulujen alkaessa, sillä oppilaat puhuvat joskus toisillee rumasti "läpällä". (Ja kyllähän tätä kuulee kotonakin sisarusten kesken.) Tekstin ovat kirjoittaneet FamilyBoostin psykologit Heidi Livingston ja Julia Pöyhönen. 

Ja lisäksi on vielä arvonta! Eli kommentoi tähän postaukseen viimeistään 20.8. osallistuaksesi TaitoBoostin arvontaan. Lue linkistä tarkemmin! (Alkaa 25.8.) (Laitan voittajalle sähköpostia.)

Taitoboosti on 99€ arvoinen verkkokurssi, jossa on tehtäviä, suljettu keskusteluryhmä ja psykologin tuki. Verkkokurssilla löydät myönteisiä kasvatuskeinoja ja syvennät vanhemmuuttasi.  

Yhteistyössä Perheblogit ja Familyboost


Lasten keskinäinen ikävä puhe, kuten tiuskiminen ja nimittely on melko tavallista, ja vanhemmat pääsevät sitä usein todistamaan erityisesti sisarusten välillä. Kuten Laura meille pohdinnoissaan totesi, ikävälle puheelle on nykykielessä kiertoilmaisuja, kuten trollaaminen ja läpällä puhuminen. Mistään uudesta ilmiöstä ei silti toki ole kyse, vaan jokainen pystyy varmasti palauttamaan mieleensä omastakin lapsuudestaan tilanteita, joissa lapset puhuvat toisilleen ikävään sävyyn. Mitä kaikkea ilkeän puheen taustalla sitten saattaa olla ja miten suhtautua vanhempana sisarusten keskinäiseen ilkeilyyn?

Miksi lapset puhuvat toisilleen ilkeästi?

Ensinnäkin on tärkeää pitää mielessä, että lapset eivät syntyessään tiedä, miten juuri tässä yhteiskunnassa ja kulttuurissa kohdellaan toisia ja miten toisiin otetaan mukavalla tavalla kontaktia. Jo vauvana lapsi lähtee muodostamaan kuvaa siitä, miten toisten kanssa ollaan ja minkälaisia reaktioita erilaiset toimintatavat saavat muissa aikaan. Lapsi saa mallia toisten kanssa olemisesta esimerkiksi kotona, päiväkodissa, pihaleikeissä, harrastuksissa ja koulussa.

Lapsen kasvaessa hänen sosiaaliset taitonsa vahvistuvat pikkuhiljaa. Lapsi oppii, miten tietynlaisissa tilanteissa kannattaa toimia, jotta tulee sosiaalisesti hyväksytyksi. Useimmiten sosiaalisesti hyväksytty käytös on toisia kunnioittavaa ja ystävällistä kohtelua. Lapsiryhmissä leviävät kuitenkin herkästi myös ikävät käyttäytymisen muodot, kuten haukkuminen, naljailu ja muiden vähättely, joiden taustalla on usein ihmisen perustarve kuulua joukkoon ja tulla hyväksytyksi. Puhumalla ikävästi yhdelle, lapsi saattaa saada toisen lapsen hyväksynnän. Jos lapsiryhmään, kuten koululuokkaan, on päässyt syntymään ikävän puhumisen kulttuuri, vaatii se ehdottomasti opettajan ja vanhempien vankkaa puuttumista. Ryhmäilmiöt ovat niin voimakkaita, ettei lasten ole mahdollista ratkaista niitä keskenään.

Kun lapset puhuvat toisilleen ikävään sävyyn, puhutaan usein tahallisesta ilkeilystä. Tahallinen ilkeily on hieman harhaanjohtava termi sen vuoksi, että äärimmäisen harvoin lapsi todella tietoisesti valitsee olevansa ilkeä toiselle. Ilkeän puheen taustalla on lähes aina jokin muu syy kuin puhdas halu olla ilkeä: oma epävarmuus, hyväksytyksi tai huomatuksi tulemisen tarve, sisaruskateus, opittu tapa puhua, ja niin edelleen.

Ihmiset ovat siinä mielessä itsekkäitä olentoja, että tavallisesti haluamme asioiden sujuvan meille suotuisasti. Lapsi vasta harjoittelee sosiaalisia taitoja ja omien tunteiden tunnistamista ja ilmaisemista. Otetaan arkinen esimerkki: Isä kehuu nuoremman lapsen tekemää piirustusta. Vanhempi lapsi sattuu olemaan kuuloetäisyydellä ja alkaa vähätellä pikkusisaruksen piirustustaitoja. Oikeasti lapsi ehkä kokee, että kun pikkusisarusta kehutaan, hänelle tulee tunne, että hän ei ole isälleen yhtä tärkeä. Omat epävarmuuden ja riittämättömyyden tunteet (joita meillä kaikilla silloin tällöin on) ovat niin kipeitä, että on helpompi tuoda asia kiukun kautta esille kuin paljastaa oma haavoittuvuus. Pulmana tässä toki on se, että lapsi ei saa sitä lohdutusta, jota vanhemmalta siinä tilanteessa kaipaisi, vaan vanhemman moitteen ikävästä käytöksestä sisarusta kohtaan.

Sisarussuhteet sosiaalisten taitojen harjoitusareenana

Sisarussuhteet ovat oivallinen sosiaalisten taitojen harjoitusareena. Sisaruksen kanssa lapsi harjoittelee jakamista, oman vuoron odottamista, ristiriitojen ratkaisemista ja toisen tasapuolista kohtelua turvallisessa ympäristössä kotona. Toista täytyy oppia kohtelemaan kunnioittavasti myös silloin, kun on eri mieltä tai toinen talloo jaloille (kirjaimellisesti tai kuvainnollisesti!). Tämä ei ole mikään helppo tehtävä, eikä tosiaankaan aina lapsilta onnistu. Onneksi harjoittelun mahdollistavia tilanteita tulee erityisesti sisaruksen kanssa usein eteen! Sisaruksen kanssa väitellessään lapsi oppii pikkuhiljaa kuuntelemaan toisen mielipidettä, ilmaisemaan omia ajatuksiaan ja löytämään kompromisseja. Kaikki nämä ovat taitoja, joita lapsi tarvitsee myös muissa vertaissuhteissa.

Vaikka riidat usein kuuluvat tavalla tai toisella sisarussuhteeseen, ei sisarusten välistä ilkeää, toista halventavaa tai toista satuttavaa käytöstä pidä silti hyväksyä. Myös sisarussuhteissa voi edellyttää toista huomioivaa käytöstä. Kun toisia kunnioittavan käytöksen mallit opitaan kotona, voivat ne siirtyä myös kaverisuhteisiin.

Miten toimia, kun lapset riitelevät keskenään?

Mitä sitten vanhempana tehdä, kun sisarukset riitelevät kotona ja puhuvat toisilleen ikävään sävyyn? Pelkkä ikävän puheen kieltäminen harvoin johtaa myönteiseen lopputulokseen, sillä lapsi ei silloin saa mallia siitä, mikä olisi toivottava tapa puhua. Kärjistetysti voisi ajatella, että toista kunnioittava puhetapa ei ole sen itsestäänselvempää kuin naljailu. Jotta lapsi valitsee kunnioittavan tavan puhua, täytyy sen olla hänelle juuri siinä tilanteessa palkitsevampaa kuin ikävä puhetapa. “Palkinto” voi olla esimerkiksi riidan välttäminen, vanhemman kehu, oman myönteisen mielialan ylläpitäminen tai sisaruksen myöntyminen omaan tahtoon kauniisti pyytämällä.

Mikäli sisarukset puhuvat toisilleen ikävään sävyyn, on kyse siis usein sekä harjoituksen puutteesta että opitusta tavasta. Lapsi ei siinä tilanteessa tiedä, millä muulla tavalla toimia. Negatiiviset käytösmallit lähtevät hyvin herkästi vahvistumaan. On siis erityisen tärkeää, että huomaat ja sanoitat ääneen ne kerrat, kun lapset puhuvat toisilleen myönteiseen sävyyn, sillä tämä vahvistaa myönteisiä käytösmalleja. “Onpa kiva kuulla, kun te juttelette keskenään niin mukavalla tavalla”, “kiitos, kun kysyit siskolta ystävällisesti, saatko lainata hänen peliään.”

Mikäli kuulet lasten puhuvan toisilleen rumasti, voit puuttua tilanteeseen menemällä lasten luo ja toteamalla jämäkästi: “meidän perheessä toisille puhutaan mukavalla tavalla”. Tämän jälkeen voit auttaa lapsia sanomalla esimerkiksi: “mitä yrität sanoa siskolle?” tai “miten voisit sanoa tuon ystävällisemmällä tavalla?”

Kasvaessaan lapset oppivat pikkuhiljaa olemaan aktiivisia toimijoita omien riitojensa ratkaisemisessa. Vanhempi ei ole aina se erotuomari, joka tulee ulkopuolelta ratkaisemaan tilanteet. Pysähdy miettimään, mitkä tilanteet lasten välillä kaipaavat vanhemman väliintuloa. Mitä pienempiä lapset ovat, sitä enemmän he hyötyvät vanhemman konkreettisesta avusta riitojen ratkaisemisessa. Tilanteiden sanoittaminen ja aukipuhuminen on tehokas keino opettaa lapsille toisia kunnioittavaa ja mukavaa käytöstä.

Kun kuulet lasten riitelevän, odota hetki, ennen kuin menet väliin selvittämään tilannetta. Onko kyse nahistelusta vai loukkaavatko lapset toisiaan sanallisesti tai fyysisesti? Jos riitaan ei liity sanallista ilkeilyä tai fyysistä satuttamista, voit kuunnella, miten riita etenee ja antaa lasten yrittää selvittää asia itse. Mikäli lapset onnistuvat selvittämään riidan keskenään, kehu heitä! “Vau, osasittepa hienosti selvittää tuon tilanteen. Se vaati teiltä molemmilta joustamista. Olen teistä ylpeä!” Tämä tekee myös lapsille näkyväksi sen käytöksen, jota sinä heiltä toivot.

Mikäli riita jatkuu tai lapset loukkaavat toisiaan, vaatii tilanne aikuisen väliintuloa. Pysäytä tilanne sanomalla jämäkästi “stop”. Kuuntele lyhyesti mistä on kyse, mutta älä ota lasten pyynnöistä huolimatta kantaa siihen, kumpi toimi tilanteessa väärin tai kumpi on oikeassa. Kysy sen sijaan lapsilta: “Miten te itse ratkaisisitte tämän niin, että kummallekin jää hyvä mieli?” Pidä aikuisena huolta siitä, että lapset tekevät sellaisen ratkaisun, mikä tuntuu kummastakin reilulta, äläkä anna lasten karata tilanteesta. Kehu lapsia, kun he pääsevät kumpaakin miellyttävään ratkaisuun. Näin lapset oppivat, että pystyvät itse ratkaisemaan ristiriitatilanteita!

Sen lisäksi, että lapsi oppii kohtelemaan toisia mukavalla tavalla, on hyvä antaa lapselle eväitä myös siihen, miten puolustaa itseään ja miten toimia silloin, kun joku toinen kohtelee häntä ikävästi. Alle kouluikäiselle lapselle voi antaa konkreettisia käytösmalleja: “sano kaverille, että sinulle tuli paha mieli hänen sanoistaan” tai “jos päiväkodissa joku puhuu sinulle ikävästi, mene kertomaan aikuiselle”. Kouluikäisen voi taas ottaa mukaan pohtimaan tilanteita. “Miten sinä toimisit tällaisessa tilanteessa? Mitäköhän siitä seuraisi?”

Lopuksi

Sosiaaliset tilanteet ovat monimutkaisia ja muuttuvat vikkelään. Lapsi harvoin ehtii uudenlaisessa sosiaalisessa tilanteessa sen kummemmin pohtia sanomisiaan, vaan toimii aikaisemmin oppimansa tavan mukaan. Onneksi sosiaalisia taitoja voi harjoitella ja lapsi oppii niitä myös jatkuvasti erilaisten sosiaalisten tilanteiden kautta! Riidat eivät itsessään ole vaarallisia, eikä niitä voi täysin ehkäistä. Virheitä sattuu jokaiselle, mutta jokainen lapsi oppii toista kunnioittavaa käytöstä pikkuhiljaa.

FamilyBoostin psykologit Julia Pöyhönen ja Heidi Livingston

lauantai 12. elokuuta 2017

Koululaisen huoneessa




/ koulupöytä Ikea / matto Kärkkäinen / lippis H&M / 





/ juliste Desenio / seinähylly Halpahalli / korihyllyt Ikea / 


Pyöräytin kolmasluokkalaisen huoneen eri järjestykseen. (Ja tästä nuorimmainenkin innostui, että hänen huoneelleen pitäisi tehdä jotain.. Ja vanhimman pojan huoneelle on pitänyt tehdä jotain jo monta vuotta..)

Sängynpeite on pesussa, samoin verhot. Mutta huone on aika kiva ilman verhojakin. (Vai onko sinun mielestä liian paljas?) Vaihdoin myös maton (uutta ei tarvinnut ostaa, tämä oli meillä jo ennestään), mutta seinähylly on uusi. Se onkin aika kiva, ja lisäksi tosi edullinen. 

Vaikka tämä huone on pieni, sängyn paikkaa voi vaihtaa kolmeen eri paikkaan. Siksi järjestystä tuleekin aika usein vaihdeltua. Seinähyllyn takia pöytää ei tosin saa enää muille seinille, eli ehkä ostan tänne jossain vaiheessa uuden, ja ensi vuonna ekalle menevä poika saa tämän. Katsotaan nyt, kauanko tämä järjestys pysyy. 


Onko sielläkin alkanut arki ja lomat loppuneet? 

torstai 10. elokuuta 2017

Päivä Tukholmassa ja päivä Turussa









Heinäkuun lopulla tein lasten kanssa sellaisen ex tempore - matkan Turkuun ja Tukholmaan. Kummassakaan kaupungissa en ole vuosiin käynyt (täältä on niin pitkä matka, ettei ilman syytä todellakaan tule lähdettyä). Tukholmassa kävimme katsomassa Vasa-laivaa, kaupunkia ja Skansenin ulkoilmamuseota. 

Skansen oli kyllä käymisen arvoinen paikka! Siellä oli erilaisia eläimiä, vanhoja rakennuksia, kauniita maisemia ja kivoja kahviloita. Koko perhe viihtyy Skansenissa varmasti useamman tunnin. 

Alueella on helppo kulkea reittejä pitkin, ja lapsista oli hauskaa etsiä kartasta, mitä eläimiä näkisimme seuraavaksi.





Kävimme toki tutkimassa Tukholmaakin, söimme ja teimme hiukan ostoksia. (Emme paljoa, sillä meillä oli mukana niin pienet matkatavarat, ettei niihin sopinut juuri mitään ylimääräistä.) 

Tällainen päiväristeily Tukholmaan on lasten kanssa kiva, sillä lapset saivat nukuttua laivallakin oikein hyvin (minä valvoin äänten - joku moottori?- takia toisen yön). Tukholmaan ehtii tutustus ihan kivasti päivässä, mutta kyllä toisellekin reissulle jäi tutkittavaa! 

Turussa oikeastaan vain piipahdimme, kävimme katsomassa linnaa ja kävelimme Aurajoen rantaa. Kaunis kaupunki tämäkin, harmi kun tännekin on niin pitkä matka.

Mitä sinä teit lomalla? Kävitkö reissussa? 







keskiviikko 9. elokuuta 2017

Näin tuet koululaista

Koulut alkavat täällä huomenna. Siksipä julkaisen tämän postauksen uudestaan (julkaistu aiemmin huhtikuussa) ajankohtaisena. Minkä ikäisiä koululaisia siellä on? Meillä ensimmäinen poika menee jo yläluokille, yksi on vielä alakoululainen ja nuorin aloittaa esikoulussa! 


The FamilyBoostin psykologit Heidi Livingston ja Julia Pöyhönen kirjoittivat seuraavan tekstin. (Korostin niitä kohtia, mitkä itse koin tärkeimmiksi.)


Miten tukea vanhempana pientä koululaista?


Koululaiseksi siirtyminen on iso muutos jokaiselle lapselle. Koululaisena lapsi muodostaa uudenlaisen identiteetin, kun ei enää olekaan päiväkotilainen tai esikoululainen. Opillisten taitojen lisäksi lapsen täytyy koulussa osata toimia itseohjautuvasti ja muita kunnioittaen ryhmässä sekä selviytyä kaverisuhteissa ilman aikuisen jatkuvaa valvontaa. Ekaluokkalaiset ja sitä vanhemmatkin lapset ovat vielä pieniä ja tarvitsevat paljon aikuisten apua erilaisissa tilanteissa. Vanhempi voi tukea lapsen koulunkäyntiä monella tavalla.

Perusasiat kuntoon!

Voisi sanoa, että kaikista olennaisin yksittäinen asia, mitä vanhempi voi tehdä taatakseen lapsen sujuvan koulunkäynnin, on riittävästä unesta, ravinnosta ja liikunnasta huolehtiminen. Uni on näistä kolmesta ehkä se kaikkein tärkein, eikä sen merkitystä voi vähätellä! Kun lapsi on riittävän levännyt, hänen saa parhaiten käyttöönsä opilliset taitonsa ja kaveritaitonsa. Väsyneenä pienetkin asiat ärsyttävät ja keskittyminen häiriintyy herkästi. Univaje vaikuttaa myös suoraan lapsen kykyyn oppia uutta.

Riittävän pitkien yöunien lisäksi pidä huolta siitä, että lapsen arjessa on reilusti aikaa levolle ja rentoutumiselle. Vaikka lapsi tykkäisi olla kavereiden kanssa ja harrastaa monenlaista, on tärkeää järjestää arkeen myös hetkiä, kun ollaan vain perheen parissa kotona. Vaikka sosiaaliset kontaktit ovat lapsen hyvinvoinnin kannalta äärimmäisen tärkeitä, harva lapsi rentoutuu kaveriseurassa sataprosenttisesti. Mikäli lapsi vaikuttaa stressaantuneelta ja väsyneeltä, on erityisen tärkeää rauhoittaa arkea. Silloin voi esimerkiksi jättää harrastuksen väliin ja pysytellä kotona. Mieti yhdessä lapsen kanssa, mikä häntä rentouttaa: kirjan lukeminen, sohvalla juttelu vanhemman kainalossa, hierontahetki? Lapsen ja vanhemman yhdessä viettämä kiireetön ja riidaton aika on parasta ravinnetta lapsen psyykkiselle hyvinvoinnille. Mitä juuri te tykkäätte tehdä yhdessä?

Jotkut lapset muuttuvat levottomaksi hälyssä ja isossa ryhmässä siitä huolimatta, että ovat riittävän levänneitä. Jos lapsesi on tällainen, miettikää yhdessä opettajan ja mahdollisesti koulun muun henkilökunnan kanssa, mikä rauhoittaisi lasta ja miten hänen koulunkäyntinsä sujuisi levottomuudesta huolimatta mahdollisimman mukavasti. Muista, että toimiva yhteistyö kodin ja koulun välillä suojelee lasta: ole opettajaan yhteydessä matalalla kynnyksellä!


Läksyrutiini ja oppiminen

Vaikka läksyistä huolehtiminen on lapsen vastuulla, tarvitsee moni pieni koululainen vanhemman apua muistaakseen tehdä läksyt ja pystyäkseen pitämään koulutarvikkeistaan huolta. Lapset ovat hyvin erilaisia siinä, miten paljon tarvitsevat vanhemman apua ja muistuttelua läksyjen tekemisessä. Muihin vertaileminen ei kannata, sillä se ei saa lasta tekemään läksyjä yhtään sen itsenäisemmin. Sen sijaan on tärkeää löytää juuri teidän perheessänne toimivat tavat tukea lapsen läksyrutiinia.

Suunnittele lapsen kanssa yhdessä, minkälainen läksyrutiini sopisi juuri teidän arkeenne! Kun luotte rutiinit kouluun liittyviin asioihin jo heti ekaluokalta lähtien, lapsi oppii pikkuhiljaa huolehtimaan asioista myös itsenäisesti. Mihin aikaan ja missä lapsi tekee läksyt ja minkälaista apua hän niiden tekemiseen mahdollisesti toivoo? Parhaiten läksyt sujuvat tavallisesti iltapäivällä tai alkuillasta, kun lapsi on hetken saanut hengähtää koulupäivän jälkeen ja syödä välipalaa. Sen sijaan illalla ja harrastusten jälkeen moni lapsi on liian väsynyt läksyjä tehdäkseen ja silloin läksyjen aloittaminenkin saattaa olla työn ja tuskan takana. Kun läksyjen tekemisestä tekee rutiinin, ei joka päivä tarvitse erikseen miettiä, milloin ne olisi hyvä tehdä; asia on ikään kuin jo päätetty etukäteen.

Muista, että eka- ja tokaluokkalaisen kannalta olennaista on löytää oppimisen ilo! Monen ekaluokkalaisen kohdalla sisäistä motivaatiota joutuu vielä haeskelemaan. Lasta saattaa kiinnostaa enemmänkin esimerkiksi legoleikit ja kännykkäpelit, kuin lukemaan oppiminen. Usein motivaatio kuitenkin lapsen kasvaessa löytyy pikkuhiljaa. Mikäli esimerkiksi lukeminen on lapselle todella vastenmielistä, yritä miettiä luovia ratkaisuja ja vältellä valtataisteluasetelmaa, jossa joudutte toistuvasti napit vastakkain. Tärkeintä on, että lapsi lukee edes jotakin, on se sitten maitopurkin etiketti tai kauppalista! Myös yhdessä lukeminen on aina suositeltavaa, sillä se kehittää lapsen kielellisiä taitoja monipuolisesti.

Takkuaako läksyjenteko hyvästä suunnitelmasta huolimatta tai syövätkö läksyt kohtuuttoman suuren palan illastanne? Silloin voi olla hyödyllistä olla yhteydessä opettajaan ja miettiä, onko lapsen oppimisessa tai keskittymiskyvyssä pulmia, joita olisi mahdollisesti hyvä selvittää tarkemmin.

Kaverisuhteet

Toimivat kaverisuhteet ovat lapsen kehityksen kannalta tärkeitä. Ole tietoinen lapsen kaveripiiristä koulussa. Kysele lapselta (ja tarvittaessa opettajalta), onko hänellä koulussa kavereita vai jääkö hän välitunnilla tai ryhmätöissä yksin. Voit esimerkiksi kysyä, mitä lapsi tykkää tehdä välitunnilla ja kenen kanssa hän leikkii. Voit myös kysellä, minkälainen ilmapiiri luokassa on. Miltä koulussa oleminen lapsesta tuntuu? Jos lapsi ei viihdy koulussa, on tärkeää selvittää miksi!

Ole matalalla kynnyksellä yhteydessä opettajaan, jos kuulet, että koulussa on kiusaamista tai jos sinulle syntyy tunne, että lapsesi ei ole saanut koulussa kavereita. Hyvä ilmapiiri koulussa on koulun henkilökunnan, oppilaiden ja vanhempien toimivan yhteistyön tulosta!

Sen lisäksi, että lapsen kaveriasioita selvittelee aikuisten kesken, voit myös jutella lapsen kanssa esimerkiksi siitä, mitä tehdä, jos joku kohtelee kurjalla tavalla koulussa tai jos joutuu usein riitoihin muiden kanssa. Lapsi voi harjoitella esimerkiksi sitä, että vetäytyy tilanteesta rauhoittamaan, pyytää ystävää apuun, soittaa vanhemmalle tai menee kertomaan opettajalle. Mikäli keksitte lapsen kanssa jonkin keinon, jota hän alkaa harjoitella, kerro siitä myös opettajalle!


Mitä jos koulunkäynti ei suju?

Koulunkäyntiin liittyvät ongelmat, kuten levottomuus, kaverisuhdevaikeudet tai tunteidensäätelypulmat, saattavat olla monimutkaisia ja vaatia rakentavaa yhteistyötä. Opettajan kanssa keskusteleminen on usein hyvä ensimmäinen askel lapsen auttamiseksi. Vältä vastakkainasettelua kodin ja koulun välillä! Tarvittaessa avuksi voi ottaa myös ulkopuolisia tahoja, kuten perheneuvolan.

On tärkeää, että vanhemmat ottavat lapsen koulunkäyntiin liittyvät pulmat vakavasti, mutta ovat lapsensa puolella. Lapsi tarvitsee ymmärrystä, lohdutusta ja rakkautta! Sovi opettajan kanssa, tarvitseeko koulussa sattuneisiin asioihin enää palata kotona. Monesti riittää, että riidat ja muut konfliktitilanteet selvitetään koulussa. Koulupäivän jälkeen lapsi voi sitten keskittyä muihin asioihin. Riitoihin uudelleen palaaminen toistuvasti kotona on ongelmallista muutamasta syystä. Ensinnäkin mikäli riitoja käydään läpi päivittäin sekä koulussa että kotona, lapsen arki värittyy herkästi hyvin negatiiviseksi ja lapselle voi syntyä tunne, että hän ei onnistu missään tai ei ole riittävän hyvä. Sen sijaan, että yksittäisiä tilanteita käy läpi, voi lapsen kanssa silloin tällöin esimerkiksi jutella, millainen on hyvä kaveri tai miten kannattaa toimia, jos joku kohtelee ärsyttävällä tavalla. Toiseksi, lapsen aikakäsitys eroaa aikuisen aikakäsityksestä. Jos lapsi kertoo koulupäivän sujuneen hyvin, mutta Wilma-merkinnät antavat ymmärtää aivan muuta, ei kyse välttämättä ole lapsen valehtelusta. Lapsen päivässä on yksinkertaisesti saattanut tapahtua niin paljon muuta tuon tilanteen jälkeen, että se on jo mielessä jäänyt taka-alalle. Kolmanneksi voisi todeta, että riitojen selvitteleminen tunteja niiden tapahtumisen jälkeen on mahdotonta, sillä tunteita herättävissä tilanteissa muistimme ei aina toimi loogisesti ja kronologisesti. Lapsen saattaa olla mahdotonta palauttaa mieleensä luotettavalla tavalla, kuka teki mitä ja mitä sitten tapahtui.

Joskus, kun lapsella on ollut koulussa pulmaa, liittyi se sitten kaverisuhteisiin tai oppimiseen, saattaa lapsen käsitys koko koulunkäynnistä värittyä negatiiviseksi. Koska iso osa lapsen valveillaoloajasta kuluu koulussa, olisi tietysti hyvä, että lapsi voisi kokea koulunkäynnin edes välillä mielekkääksi. Harjoittele lapsen kanssa myönteisten asioiden löytämistä koulupäivistä! Ottakaa tavaksi listata ruokapöydässä tai nukkumaan mennessä kolme asiaa, jotka sinä päivänä olivat koulussa kivoja. Ehkä koulussa oli hyvää ruokaa, ehkä yhdellä välitunnilla oli kiva leikki, ehkä liikuntatunti sujui mukavasti? Näin opetat lapselle tehokkaasti, miten suunnata huomio myönteisiin asioihin!


maanantai 7. elokuuta 2017

Color4care







Color4care on erityisesti hoitoalan tarvikkeisiin erikoistunut nettikauppa, mutta sieltä löytyy vaatteita ja tarvikkeita myös muille. Verkkokaupassa on myynnissä kenkiä, sukkia ja vaatteita sekä kaikenlaista pientä kivaa. 

Minä valitsin kokeiltavakseni topin ja legginssit. Toppi on valmistettu luonnonvaraisesti kasvatetusta bambusta (93%) ilman torjunta-aineita. Bambu säätelee kosteutta, joten se ei hiosta vaan tuntuu miellyttävältä iholla. 

Mustat perusvaatteet sopivat ulkoiluun ja perusvaatteiksi kesällä ja talvella alusvaatteiksi. Topissa on säädettävä olkaimet, ja molemmat ovat kivat päällä - eivät purista tai kutita. (Legginssien kanssa kannattaa valita pitkä paita, sillä ne eivät ole täysin läpinäkymättömät.) Täältä löydät kaikki alusvaatteet. 

Kannattaa kurkata myös kivat luurankojulisteet sekä bakteeripehmolelut! 






Yhteistyössä Color4care

keskiviikko 2. elokuuta 2017

Kuukauden ruokalista (+ uuden suunnittelua)



Heinäkuussa herkuteltiin. Appi teki ihanaa loimutettua lohta ja mies kuhakastiketta ja savustettua lohta - suosikkiani! Alla on lista ruokavinkiksi kaikille niille, jotka miettivät, että mitä sitä tänään ja huomenna syötäisiinkään.. 

Kuten olenkin jo aiemmin kertonut, meillä tehdään melkein joka päivä ruokaa, sillä en oikein itse pidä lämmitetystä ruuasta. Helpommalla pääsisi, kun tekisi jättikattilallisen makkarakeittoa ja valtavan vuoallisen makaronilaatikkoa, mutta enintään kaksi päivää samaa ruokaa, kiitos vain. 

Nyt minun täytynee muuttaa tätä tapaa, sillä ensi vuoden työaikatauluni on sellainen, että en todellakaan jaksa joka päivä ruokaa enää töiden jälkeen tehdä. (Ja kyllä, mies tekee usein ruokaa, hän nyt vain sattuu tulemaan töistä vasta minun jälkeeni.) 

Ehkä kokeilen sellaista, että valmistelen ruokia jo viikonloppuna pakastimeen, jotta töiden jälkeen väsyneenä ei tarvitse nähdä niin paljoa vaivaa. En ole tällaista koskaan kokeillut, joten mielenkiinnolla ottaisin vastaan vinkkejä kaikista sellaisista ruuista, joita voisi tehdä etukäteen valmiiksi! (Ja jotka olisivat vielä hyviäkin uudelleen lämmitettyinä.)





Kuukauden ruokalista 

*

jauhelihatäytteiset tacot

täytetyt patongit (kanafile, kinkku)

jauhelihakastike

grillattu makkara

kanafileet

grillatut pihvit

paistetut muikut + kevätrullat (torilta)

tonnikalapasta

risotto wokkivihanneksilla

loimutettu lohi

lihakastike

cevapcici

kanasalaatti

lasagne

kalapullat

jauhelihakeitto

pinaattiletut

savustettu lohi

hernekeitto

kuhakastike









Kaurapeltileipä 

Sekoita 5 dl lämmintä vettä + 1 pussi kuivahiivaa. 
Lisää taikinaan 6 dl venhäjauhoja + 4 dl kaurahiutaleita + ½ tl suolaa + ½ tl sokera + ½ dl ruokaöljyä. 

Levitä taikina leivinpaperin päälle uunipellille, anna kohota varttitunnin. 

Ripottele pinnalle kaurahiutaleita. 

Paista 220 asteessa noin 15 minuuttia.