tiistai 28. helmikuuta 2017

Ekologisempaa pyykinpesua





Pienillä teoilla on suuri merkitys, jos tekijä on suomalainen. Vaikka suomalaisia on vähän, niin hiilijalanjälkemme on aika suuri. (No, minkäs me sille voimme, ett taloja täytyy talvella lämmittää, mutta joillakin pienillä asioilla voi vähän kompensoida tätä!)

Sain Ruohonjuuresta kokeiltavakseni ekologisia pyykinpesuaineita. Onko nämä teille tuttuja? (Linkeistä pääset nettikauppaan, mutta minulle ei tule näistä tuloja.) Ruohonjuuressa myydään luomuruokaa, superfoodeja, terveystuotteita ja luonnonkosmetiikkaa sekä ekologisia siivousaineita. 

***

Olen viikon ajan pessyt pyykkiä Marius Fabre - sarjan tuotteilla. Ne ovat ekologisia ja biohajoavia. Monille Marseille-saippua on varmasti tuttu tuote. Se sisältää oliiviöljyä ja soodaa, ja se sopii niin hiusten kuin ihon pesuun (Tämä oli minulle uusi tieto! Kiitos vinkistä Farmarin rouva!) kuin myös siivoamiseen, erityisesti nahan puhdistamiseen. Siinä ei ole kemiallisia lisä- tai väriaineita. 

Marius Fabren nestemäisessä muodossa olevaa Marseille-saippualiosta on helppo käyttää pyykinpesukoneessa. Nestemäinen pyykinpesuaine hajoaa luonnossa, sillä se on 100% kasvipohjainen. Pyykinpesuaine sopii hyvin myös herkkäihoisille, ja ainakin meillä pyykki puhdistui aivan yhtä hyvin kuin "tavallisilla" pesuaineilla. 

Jos ei halua ostaa valmiiksi nestemäistä saippuaa, vaan pelkän saippuan ilman vettä, niin sarjassa on saatavana myös saippuahiutaleita. Ne ovat käteviä esimerkiksi käsipyykkiä pestessä. Pesuainetta ei vahingossakaan lorahda liikaa, kun saippuahiutaleita otetaan kädellä sen verran kuin tarvitsee. Hiutaleet liotetaan lämpimään veteen, jossa käsipyykki pestään. Hiutaleista voi liottaa myös nestemäistä pyykinpesuainetta pyykkikoneeseen. Itse olen pessyt villa- ja alusvaatteita saippuahiutaleilla. 

Pidän kovasti myös Mummi ja miä - sarjasta, sitäkin on Ruohonjuuresta saatavissa. Tällä hetkelä minulla on sitruunasoodan tuoksuinen siivoussuihke sekä polkkakarkin tuoksuinen astianpesuaine.. Aika ihanat! 

sunnuntai 26. helmikuuta 2017

Perheliikuntaa


















Tänään lähdimme Vuokattiin Angry Birds - puistoon pelaamaan ja liikkumaan koko perheenä. Kiitos tästä tosin kuuluu yhdelle ystävälle, joka pyysi meitä sinne. Itse en oikein jaksaisi lähteä, vaikka tämä sisäliikuntapuisto ei ole kuin puolen tunnin päässä meistä. 

Ja pakko myöntää, minä olin laiskin liikkumaan meidän perheessä. Nuorimmalla riitti eniten virtaa, ja illalla kotona hn kysyi, voisimmeko muuttaa AB-puistoon. Emme voi. 

Ensin paikan miinupuolet: vaikka paikalla ei tänään ollutkaan paljoa ihmisiä, meteli oli liian suuri minulle. (No olenkin hiukan meluherkkä.) Toiseksi, paikka on turhan kallis. Meidän viisihenkisen perheen liput maksoivat yhteensä 95 euroa. Tästä syystä meiltä lähtee yleensä vain toinen aikuinen lasten mukaan puistoon. (Jos vain lapsista täytyisi maksaa, tulisi tätä liikuntapaikkaa taatusti käytettyä useammin. 

Onneksi hyviäkin puolia riittää! Liikuntaalue on laaja, ja sieltä löytyy vähän kaikkea. On autorata, kiipeilyrata (pienemmille ja isommille), sählyn- ja jalkapallonpeluupaikat, kiipeilyseinät, trampoliineja, minigolfia, potkulauta-alue (tälle on varmasti jokin parempikin nimitys), tasapainoilupaikkoja, pienten lasten leikkialue ja muutakin vielä. 

Aikaa käytimme Angry Birds - puistossa 4 tuntia, mikä on kyllä ennätys. Aiemmin olemme lähteneet kotiin jo aiemmin. Puistossa on myös ravintola, josta saa ostettua juomista ja syömistä. 

Mikäli olet lomailemassa täälläpäin, AB-puisto on kyllä kokeilemisen arvoinen paikka, ellei vastaavaa oman kodin lähellä jo ole. Puiston lähellä on ihan kiva kylpylä Katinkulta ja toki Vuokatissa on hyvät ulkoliikuntamahdollisuudet hiihtolatuineen ja laskettelukeskuksineen. 

Meillä olisi vielä yksi viikko koulua, hoitoa ja töitä ennen lomaa. Joko siellä on loma? Mitä teette hiihtolomalla? 

lauantai 25. helmikuuta 2017

Kehoni tarvitsee valoa!




Minä tarvitsen valoa! Talvi on ollut taas pitkä ja kylmä ja pimeä. Aiemmin ajattelin, että kylmyys olisi pahinta, mutta kyllä pimeys sittenkin on pahempaa. 

Minua väsyttää ja nukuttaa enkä jaksa tehdä juuri mitään. Energiaa ei vain ole. Kesällä sitä riittää, toki siihen vaikuttaa sekin, ettei minulla ole kesäisin töitä. Varmasti silti valolla on oma osansa energiatasoon. 

Tunnen välillä huonommutta siitä, että kuljen talvisin puoliteholla. Jotkut jaksavat vaikka mitä, minä jaksan töiden jälkeen tulla kotiin ja juoda teetä. Välillä sekin tuntuu liikaa vaaditulta.

Auttaisikohan viikon matka jonnekin aurinkoon? En vain millään jaksa talvella lähteä mihinkään. Minulla on talviloma koulujen hiihtoloman aikaan, yksi viikko. Kamala ajatus, että sen yhden viikon aikana pitäisi käydä jossain ja palata sitten töihin, ilman että on saanut levähtää kotona. Ja pakatakin pitäisi töiden jälkeen! Pysyn kotona. 

Aurinkoloma auttaisi varmasti kuivaan ihoonikin. Ehkä joskus. (Harmillista, etten voi päättää itse lomani ajankohtaa, hiihtolomien aikaan matkat ovat hävyttömän kalliita.)

Onneksi kevään myötä valo lisääntyy. Perjantaina nautin auringonpaisteesta ikkunan väärältä puolelta, väsytti niin etten ajatellutkaan ulos lähtemistä. Tänään sataakin lunta. Pöh.

Ehkä ensi syksynä hankin itselleni sellaisen kirkasvalon. Olisikohan siitä apua? 

torstai 23. helmikuuta 2017

Viihtyisä wc ja markettikosmetiikkasuosikkeja










Muutama wc-kuva vaihteeksi. Yksi huone, jonka sisustukseen olen tyytyväinen! Ei mitään turhaa, ja kaikki tarpeellinen sopii järkeville paikoille. 

Lipaston isoihin laatikoihin sopii käsipyyhkeet, vessapaperit, hiustenmuotoilutuotteet, meikit, käsisuihku, hammasharjat ja vanulaput ja pumpulipuikot. Enemmänkin sopisi, mutta ei noihin muuta tarvitse laittaa. 

Pöydällä on käsisaippua(t) ja käsivoide. Minun markettikosmettiikkalempparituotteet onkin tuossa näkösällä.  Välillä on ihana hemmotella itseään erikoisemmilla tuotteilla, mutta välillä ostan kosmetiikkaa marketistakin. Lakritsantuoksuinen ksäisaippua on oikeasti aika kiva, ja sille sopiva pari on sitruunantuoksuinen käsivoide. 

Yksi käsivoide minulla on yöpöydällä, yksi käsilaukussa ja yksi kodinhoitohuoneessa. Kun käsivoiteita on useassa paikassa, niitä tulee käytettyä. Minulla on niin kuiva iho - varsinkin talvisin - että sitä on pakko rasvata. 

Mikä on sinun markettikosmetiikkasuosikkisi? 

tiistai 21. helmikuuta 2017

Vähän hemmottelua!






Onko tämä suomalainen kosmetiikkamerkki teille tuttu? Nimittäin Mellis. 

Mellis valmistaa luonnonkosmetiikkaa Suomessa. Tuotteiden perusraaka-aine on hunaja, joka niin puhdistaa, kosteuttaa kuin rentouttaakin. Lisäksi tuotteissa on käytetty muita luonnostä löytyviä ainesosia, kuten marjoja, villiyrttejä, niittykukkia.. Kuulostaa ihanalta! Ja tuotteet myös tuoksuvat ihanilta, mutta miedosti.

Jos haluat lukea ainesosista ja tuotteista tarkemmin, klikkaa itsesi tänne

Mellis valmistaa Silva Arctica - sarjaa sekä Sauna Arctica - sarjaa. Ensimmäiseen kuuluvat naamiot, kuorinta-aineet ja voiteet sekä shampoot ja jälkimmäiseen saunassa käytettävät tuotteet. Keltaisista linkeistä löydät kaikki sarjaan kuuluvat tuotteet. 

Minun suosikkini on Minttusuklaa & Hunaja kasvonaamio sekä Mustikkainen hoitovoide. Ihana pari! 

Yhteistyössä Mellis (pääset linkeistä Melliksen nettisivuille, mutta niistä ei tule minulle tuottoja.)

maanantai 20. helmikuuta 2017

Kevät (ja koti) on vaaleanpunainen





Runebergin kääretorttu 


Vatkaa 4 munaa + 1½dl sokeria. 
Lisää 1 dl mantelijauhetta + ½dl perunajauhoja + 1 tl leivinjauhetta + 1 tl kardemummaa + 1 dl mantelirouhetta. 

Levitää taikina uunipellille, jossa on leivinpaperi. 
Paista 200 asteessa noin 10 minuuttia (tai hiukan alle). 

*

Kumoa torttupohja leivinpaperille, jolle on ripoteltu sokeria. 

*

Levitä jäähtyneelle pohjalle vadelmahilloa ja sen päälle 200g tuorejuustoa, johon on sekoitettu ½dl tomusokeria. 


Kääri rullaksi. 







Minkä värinen sinun kevät on? Tänä vuonna minun kevät on vaaleanpunainen. Olen ostanut kaikki kukat vaaleanpunaisen eri sävyissä (ja sain ystävältä vaaleanpunaisen liljankin). 

Parhaat kukat on Liddlistä ostetut ruusut, jotka ovat kestäneet kaksi viikkoa. Sen sijaan osa tämän vuoden tulppaaneista on todella huonoja, hyvä että aukeavat ennen kuihtumistaan. 

Kukat ovatkin helpoin tapa sisustaa. Suosikkivärini kukissa on aina ollut valkoinen, mutta nyt jostain syystä olen kaivannut enemmän väriä. 

Eikä täällä edes ole yhtään kevät, vaikka siitä jo haaveilenkin.. Aamulla oli 14 astetta pakkasta, eikä aurinko paistanut koko päivänä. Huomenna uusi yritys, jooko aurinko? 

lauantai 18. helmikuuta 2017

Helmikuun luetut

Kalle Lähde: Happotesti 

Nykyisin raitistunut Lähde kertoo esikoisteoksessaan alkoholismistaan. Minulle kun ei miestä vahvempi oikein maistu, niin tunsin kammottavaa myötäkrapulaa kirjaa lukiessani. Ällistyttävää päästä alkoholistin pään sisälle näkemään, mitä siellä liikkuu. 


***

Herman Koch: Illallinen

Kirja, jossa oli yllättävä loppuratkaisu! En oikein osaa kertoa kirjasta mitään, sillä tämä pitää lukea itse. Raikkaan erilainen kirja. 

***



Julie Berry: Kunnes kerron totuuden

Nuortenosastolta löytynyt kirja, jonka kieli on töksähtelevää ja kaikki adjektiivit tuntuvat puuttuvan. Paljon pitää kuvitella itse. Tarinaan pääsee kuitenkin pian mukaan, ja se on ihan perus. Eli tällainen "välikirja", jonka voi lukea paremman puutteessa. (Tai ehkä en vain kuulu kohderyhmään.. 

***

Kaisa Viitanen & Katja Tähjä: Paperittomat

Kuvitettu teos kertoo paperittomien ihmisten tarinoita. Koska lyhyet tarinat raapaisevat vain pintaa, jää lukijalle monta kysymystä ilman vastausta. Jokaisesta kirjan henkilöstä saisi oman kirjansa. Paperittomia on valtava määrä, ja heillä on hyvin erilaisia tarinoita takanaan. Mielenkiintoinen kirja, lue tämä. 

***


Naoki Higashida: Miksi minä hypin

Mielenkiintoinen kirja sille, jolla on kokemusta autismista tai halu ymmärtää autisteja. Mutta niille, joita aihe ei henkilökohtaisesti kosketa, tylsähkö kirja. Vaikka kirja on autistin kirjoittama, olen lukenut aiheesta mielenkiintoisempiakin kirjoja. 

***


Käcko: Tapa minut, äiti 

Miltä tuntuu taistelu lapsen puolesta, joka haluaa kuolla? En olekaan moneen vuoteen lukenut anoreksiasta. Ihmisen mieli on ihmeellinen ja pelottava. Se voi sairastua samalla tavoin kuin kehokin. Tarina ei ollut niin raaka, kuin se olisi voinut olla. Hyvä näin. 

***

Ally Condie: Tarkoitettu, Rajalla ja Perillä 

Nuortenosastolta löytynyt dystopia-trilogia (näitä olen nyt lukenut). Sellainen ihan hyvä, mutta kyllä nämä alkavat muistuttaa toisiaan. Yhteiskunta valvoo kansalaisiaan, kaikki on ennustettavissa ja kaikki on valmiiksi mietitty. Päähenkilö Cassie kuitenkin rikkoo rajoja, eikä suostu noudattamaan valmiita määräyksiä. 
***



Arto Teronen ja Jouko Vuolle ovat koonneet tarinoita ihmisistä, jotka syntyivät 100 vuotta sitten, vuonna 1917. Kirjan mielenkiintoisten henkilöiden lisäksi kirjassa kuvataan myös Suomea eri aikakausina. 

Kustantaja Kirjapaja

torstai 16. helmikuuta 2017

Ihan kahdestaan







Sillon tällöin teen asioita lasten kanssa ihan kahdestaan. Minulla on kolme lasta, ja arjessa niitä kahdeskeskisiä hetkiä ei aina ole. Siksi on kivaa - ja tärkeää - järjestää sellaisia. 

Välillä teen lasten kanssa jotain niin, etteivät muut veljet pääse mukaan. En tee tästä numeroa, vaan otan yhden pojan esimerkiksi mukaan kauppaan. Ei sen tekemisen tarvitse olla välttämättä mitään ihmeellistä, pääasia on huomio. 

Nyt olen taas käyttänyt poikia vuorotellen kahvilassa. Jokainen pääsee eri kahvilaan. Siellä saa tilata mitä haluaa, ja sitten vietämme herkutteluhetken. Äiti ja poika. Ihan parasta. 

Nuorimmainen halusi käydä myös kirjastossa, ja kävimme lainaamassa luettavaa. Keskimmäiselle riitti se ruokakauppa. 

Täytyy kysyä, lähtisikö vanhin huomenna kahville kanssani, vai onko hänellä muita suunnitelmia. 

Voin kertoa, että tällainen kahdenkeskinen kahvilahetki on itsellekin kiva, kun ei tarvitse häslätä kolmen kanssa, vaan pystyy oikeasti nauttimaan hyvästä teestä tai hyvästä kakusta. 

(Minun suosikkikahvilani täällä Kajaanissa on Ullan Unelma. Siellä on paras valikoima leivonnaisia, ja kyllä ne ovat parhaan makuisiakin. Parasta teetä taasen saa Tsaikasta.)