sunnuntai 30. huhtikuuta 2017

Työasioista





Taas se aika vuodesta, kun saan tietää seuraavan vuoden työasioista. Onko niitä, ja jos on, niin minkälaisia. (No, jonkin aikaa pitää vielä odottaa, mutta eiköhän tässä kuukauden sisällä jonkinlainen tieto tullene.) Ei ole nimittäin ollenkaan sama, millaista työtä tekee. Ei se riitä, että on työtä. 

Olen ollut monessa työpaikassa, nähnyt monta työyhteisöä ja huomannut, että ikävässä porukassa on kamalaa tehdä työtä. Jotta työssä viihtyy, pitää seuraavista asioista olla ainakin kaksi kunnossa: kiva työ, kiva työyhteisö, hyvä palkka. 

Tärkein on varmaankin se, että pitää työstä. Itse olen onnellisessa asemassa, olen yhtä poikkeusta lukuun ottamatta pitänyt töistäni aina. Se kerta, kun en pitänyt työstä, oli sama, jolloin työyhteisö ei ollut kiva eikä palkkakaan riittävä. Onneksi pystyin silloin lopettamaan työn. 

Mieluiten tekisin siis työtä, kotona työttömänä oleminen ei ole ollenkaan kivaa. Lomat ovat kivoja, koska niistä tietää, että loman loputtua voi mennä takaisin työhön. Työttömyydessä on niin iso epävarmuus, että se on vain stressaavaa. Vapaa-ajasta ei voi ollenkaan nauttia. 


lauantai 29. huhtikuuta 2017

Hyvästä ja pahasta





Mietin, miksi usein jätämme sanomatta hyvää. Tilanteita, joissa hyvää voisi sanoa, on päivittäin. 

Kun työkaverilla on kiva paita, sen voisi sanoa. Aina ei tule sanotuksi. Ihan hyvin voisi sanoa, tai mitä tahansa kivaa ja hyvää. Siitä voisi tulla toisille hyvä mieli, ihan pienestä asiasta. 

En tiedä, tuleeko pahaa sanottua helpommin. Ei ehkä sitäkään. Eikä toki pidäkään. 

Sitäkin mietin, että miksi sitä ei saa aina suutaan auki, kun pitäisi. Miksi ei tule aina sanottua suoraan, mitä ajattelee. Ei voi olettaa, että joku osaa lukea ajatuksia. 

Jos joku asia harmittaa, pitää sanoa harmituksen aihe suoraan. Ei mököttämisestä ole mitään hyötyä, jos mökötyksen kohde ei tiedä, miksi hänelle mökötetään. Eikä sitten voi tehdä asian eteen mitään, että mökötys loppuisi. 

Silloinkin pitää saada suunsa auki, kun pitä itseään puolustaa. Joskus tulee ajateltua, ettei halua loukata toista, vaikka se toinen olisi loukannut itseä. Outoa, jos toinen haluaa loukata, luulisi että silloin saa loukata takaisin. Vai olisiko parempi kääntää se toinen poski? Jos sanoo vastaan, saa kuulla olevansa huumorintajuton ja tosikko tai ilkeä tai mitä vain. 

Niin. Mietin vain, että kyllä joskus on vaikeaa tulla ihmisten kanssa toimeen. Vaikka itse tarkoittaisi hyvää. Ja joskus taas on sellaista, että on oikein helppo olla toisten kanssa, eikä tällaisia tarvitse pohtia lainkaan. 


torstai 27. huhtikuuta 2017

Huhtikuun kirjoja

Hugh Howie: Siilo

Jälleen yksi dystopia-romaani, tällä kertaa aikuistenosastolta. Tulevaisuudessa ihmiset asuvat maan sisään rakennetussa siilossa, jossa on hyvin tarkat säännöt elämiselle. Näitä sääntöjä kirjassa tietysti kyseenalaistetaan. Lue, jos maailmanloppukirjat miellyttävät.

***

Ilana Aalto: Paikka kaikelle


***

Qais Akbar Omar: Yhdeksän tornin linnake

Afganistanilainen mattokauppias kertoo tarinansa sodan keskeltä. Tavallisen arjen kuvaus on mielenkiintoista, vaikkakin sukupuolten epätasa-arvo pistää länsimaiseen silmääni, samoin kuin lasten kohtelu. Vaikka tarina itsessään menee eteenpäin, en oikein innostunut kirjasta. 

***

Cathy Kelly: Sisarten kesken

Kellyn kirjat ovat minulle sellaista perusluettavaa. Kun olen väsynyt, luen mielelläni rakkaustarinoita ja perhekuvauksia. Ensin on kaikenlaisia vastoinkäymisiä, mutta tavalla tai toisella ne ratkeavat. 

***


Yksi kirjavinkki lapsillekin: 

Mysteerien museo on osa Matikkaseikkailu-sarjaa. Kirjassa on tehtäviä, ja vastauksen mukaan pitää kääntää oikealle sivulle. Siellä selviää, laskiko tehtävän oikein. Matikkapähkinöiden lisäksi kirjassa ratkotaan museoryöstöä. Osa tehtävistä on aika vaikeita, joten aikuisen apua saatetaan tarvita. 

Kustantaja Kirjapaja

*

Tilar J. Mazzeo: Irenan lapset

Irena salakuljettaa lapsia ulos Varsovan ghetosta. Ajatella, että vieläkin juutalaisvainoista kirjoitetaan kirjoja. Suurin osa kirjoista kertoo aiheesta juutalaisesta näkökulmasta, mutta nyt tarinaa kerrotaan muurin toiselta puolelta. Vielä haluaisin löytää kirjan, jossa kerrottaisiin mitä Euroopassa tapahtui sodan jälkeen, sillä vainothan eivät siihen loppuneet. Tämä kirja oli siis huhtikuun kirjoista paras, lue! 

keskiviikko 26. huhtikuuta 2017

Unelmani





Haaveita ja unelmia.. Varmaan kaikilla on niitä. Toiset unelmoivat isommin ja toisille riittävät pienemmät haaveet. 

Itse olin ennen huono unelmoija; ajattelin, että on turhaa haluta asioita, joita ei voi saada. Vasta nyt, yli kolmekymppisenä, olen alkanut haaveilla enemmän. 

Aiemmin minulle riitti unelmaksi kolme poikaa ja omakotitalo. Nyt minulla nämä on, ja olen todella onnellinen. Mutta olen silti alkanut haaveilla jostain muustakin. Mielestäni tämä ei ole tyytymättömyyttä, vaan kivaa ja positiivista ja energiaa antavaa. 

Ajattelen, että jos ihmiskunta olisi aina ollut kaikkeen tyytyväinen, asuisimme edelleen luolissa. Unelmat ja haaveet laittavat meidät tekemään jotain uutta. Ilman unelmia jämähdämme arkeen, ja jotain tärkeää voi jäädä saavuttamatta. 





Minulla on mielessäni haavelista, jota täydennän sitä mukaa, kun keksin uusia haaveita. Tällä hetkellä listani on seuraavanlainen: 

Haluaisin kauniin talon, jossa olisi tunnelmaa. Talo olisi vanha tai uusi, kunhan se olisi kaunis. Siellä olisi valkoiset lautalattiat, kuisti tai terassi, hedelmäpuita ja metsä- tai järvinäköala (lampikin kelpaisi.)

Haluaisin vakituisen työn, ettei minun tarvitsisi joka vuosi stressata onko minulla töitä. Työmatka olisi niin lyhyt, että voisin mennä töihin kävellen tai pyörällä (Mikä hullu ajatus, en koskaan aja pyörällä!). 

Haluaisin asua kaupungissa, joka olisi kaunis. Se olisi sopivan kokoinen, palvelut olisivat mukavan tiiviisti, minnekkään ei olisi liian pitkä matka. Kaupungissa olisi vanhoja rakennuksia, kauniita ulkoilualueita ja hyvät matkustusyhteydet. (Mikä kaupunki tämä on? Haluaisin tietää, jotta voin muuttaa sinne!)

Haluaisin matkustella enemmän. Haluan käydä Krakovassa, Roomassa, Prahassa, Pärnussa, Tromssassa, Ahvenanmaalla ja Sisiliassa. 





Mistä sinä haaveilet? 


tiistai 25. huhtikuuta 2017

Keksi-juustokakku ja banaanimuffinit

Tässä pari leivonnaista, jotka löydät kirjasta Emman kakkukirja (osallistu kirja-arvontaan kommentoimalla postausta täällä!). 

Viikonlooppunan ennätin kokeilla juustokakkua, johin tuli keksinmuruja sekä banaanimuffinsseita. Kumpikin ohje oli herkullinen, mutta näistä kahdesta suosikkini on juustokakku. (Ja tämä onkin ensimmäinen paistetun juustokakun ohje, mitä olen blogiin laittanut, sillä muihin kokeiluihini en ole ollut tyytyväinen.) 

(Kirjassa banaanimuffinit on tehty gluteenittomiin jauhoihin, mutta minä tein ne tavallisiin vehnäjauhoihin.)




Cookies'n'cream - juustokakku


Laita irtopohjavuokaan (halkaisija 16cm) leivinpaperi. 
Laita uuni lämpenemään 140 asteeseen. 


Pohja

Murskaa 150 g täytekeksejä (esim. Domino) tehosekoittimessa. Sulata 25 g voita ja sekoita keksimuruihin. 

Painele keksimuruseos irtopohjavuoan pohjalle tasaiseksi kerrokseksi. 


Täyte

Sekoita 400 g maustamatonta tuorejuustoa + ½ dl sokeria + ½ tl vaniljasokeria. Lisää 2 kananmunaa sekoittaen vain sen verran, että seos on tasaista. Lisää 4 paloiteltua suklaatäytekeksiä täytteeseen. 

Kaada täyte vuokaan ja paista uunin alaosassa 50 minuuttia. Laita uuni pois päältä, avaa luuku raolleen ja anna kakun paistua vielä 10 minuuttia. 

Laita kakku jääkaappiin jähmettymään yön yli (tai vähintään neljäksi tunniksi). 





Banaanimuffinit (20 kpl) 

Laita uuni lämpenemään 175 asteeseen. 


Sekoita 4½ dl jauhoja + 2 dl sokeria + 1 tl ruokasoodaa + 1 tl leivinjauhetta + ripaus suolaa. Soseuta 2 banaania ja sekoita niiden joukkoon 200 g kermaviiliä + 1½ dl rypsiöljyä. Sekoita kaikki. 


Jaa taikina muffinivuokiin (kirjan mukaan muffineja tulee 12 kpl, mutta minulla tuli 20 kpl) ja paista uunissa noin 15 minuuttia. 





maanantai 24. huhtikuuta 2017

Kiitollisuudesta

Yleensä illalla, kun menen nukkumaan, mietin mistä olen kiitollinen. Lista on pitkä. Ennätän nukahtaa, ennenkuin kiitollisuuden kohteet on lueteltu. (No, olenkin hyvä nukahtamaan.) 

Olen kiitollinen pienistä asioista. Ehkä siksi, että rakastan arkea. Pienet hetket ovat ihania. 




Toki olen kiitollinen ja onnellinen myös erikoisemmista jutuista. Pari viikkoa sitten oli erilainen viikonloppu. Lapset olivat pitkästä aikaa hoidossa, ja vietimme aikaa aikuisten kesken. Olisiko se ollut sellaista parisuhdeaikaa.

Kävimme syömässä yhdessä ja ruoka oli oikeasti hyvää. Teimme yhdessä ruokaa, ja sekin oli oikeasti hyvää. Kävimme lenkillä koiran kanssa, sää ei ollut niin kovin hyvä, mutta olipa silti kivaa. 

Koitan löytää kiitollisuudenaiheita arjesta, sillä juhlaa on elämässä loppujen lopuksi aika vähän. Jos jään odottamaan, että kesällä on se matka, silloin on varmaan kivaa, minulla menee monta kuukautta ohi. Ja ne kuukaudet voisivat olla kivoja ja hyviä, jos niihin suhtautuisi niin. 






Kiitollisuus ja onnellisuus ovat päättämiskysymyksiä, ajattelen. Päätän, että näin on hyvä. Kaikki on hyvin. 

Eivät meillä asiat sen paremmin ole kuin muillakaan, mutta ehkä oma suhtautuminen tekee sen, että olo on onnellinen. 

sunnuntai 23. huhtikuuta 2017

Emman kakkukirja + Arvonta

Kirjan ja ruusun päivän kunniaksi pääsen arpomaan teille ihanan kakkukirjan. Kakkutaiteilija Emma Iivanaisen Emman kakkukirja - leivo, kuorruta ja koristele on varmaan kaunein leivontakirja, minkä olen koskaan nähnyt. (Toki hänen aiemmatkin leivontakirjat ovat syötävän suloisia, kurkkaa täältä Emman makea joulu - kirja.) 

Kommentoi tähän postaukseen 30.4. klo 18.00 mennessä, niin olet mukana arvonnassa. Edit: Arvonta on päättynyt, kirjan voitti Ida! Olen laittanut sinulle sähköpostia. 
Olisi tietysti kiva, jos myös seuraisit blogiani vaikka bloglovinissa, blogilistalla tai instagramissa (laura.marik). Mutta pelkkä kommentti riittää arvontaan osallistumiseen! 




Kakkukirjan alussa on ohjeet eri tekniikoihin, mitä kakkuja tehdessä tarvitsee. Kirjasta löydät koristeluohjeiden lisäksi ohjeita tikkareihin, muffinsseihin, kekseihin, täyte- ja juustokakkuihin. (Laitan ensi viikolla pari ohjetta tännekin, kokeilin paria reseptiä, joten meillä on taas herkuteltu!)

Osa ohjeista on todella helppoja, ja osa hiukan vaativampia, ja osasta saa muokattua kumpia tahansa omaan makuun sopivaksi. Itse olen kokeillut nyt kahta ohjetta, ja kirjassa on monta mielenkiintoista, joita aion kokeilla. 





Yhteistyössä Docendo 

lauantai 22. huhtikuuta 2017

Unelmointikirja (Järvien kesäkodit)



Olen saanut uuden unelman Järvien kesäkodit - kirjan myötä. Haluan mökin järven rannalta! En ole koskaan ennen halunnut, mutta olen muuttanut mieltäni. 

Olisipa ihanaa herätä ja nähdä aamulla ensimmäisenä järvimaisema ikkunasta. (Olkoonkin että puolet vuodesta ikkunasta näkyisi pelkkää lunta.) Olisipa ihanaa istua terassissa aamuteellä, muuten olisi hiljaista (=ei naapureita), mutta orava rapistelisi kuusessa. 

Olen aina ajatellut, etten halua mökkiä, koska stressaantuisin siitä, jos sinne ei jaksa lähteä. (Mökin pitäisi olla aika lähellä siis.) En ole koskaan halunnut muuttaa kauas kaupungista (kirjasto, kaupat, työpaikka), mutta nyt olen haaveillut kodista, joka olisi kaukana kaikista. (Naapureista lähinnä.) (Vaikka meillä ihan tavalliset, mukavat naapurit onkin, niin silti oma rauha olisi oma rauha.)




Tanja Hakalan ja Johanna Lehtisen ihanassa unelmointikirjassa on monta kaunista kotia, joten sielt löytyy ideoita ja oivalluksia monenlaisiin sisustuksiin. Kirjan on kustantanut Docendo. 

Upeiisiin kesäkuviin on tallennettu Suomen kesän parhaat puolet. Kuvia katsellessa kuulee veden liplatuksen, haistaa koivun ja tuntee ihollaan kevyen tuulenvirin. 




Onko sinulla omaa mökkiä tai haaveiletko sellaisesta? Millainen sinun haaveittesi mökki olisi? 




torstai 20. huhtikuuta 2017

The FamilyBoost - arvonta

Julkaisin jo alkuviikosta vieraskynäpostauksen Miten tukea koululaista. Postauksen kirjoittivat The FamilyBoostin perustaneet psykologit Heidi Livingston ja Julia Pöyhönen. 

The FamilyBoost on lapsiperheiden vanhemmille suunnattu voimavarapalvelu, sen tavoitteena perheiden hyvinvoinnin tukeminen. Se tarjoaa tietoa ja tukea vanhemmuuteen nopeasti ja helposti. Keltaisista linkeistä pääset nettisivuille. 


"Valtaosa suomalaisista vanhemmista toivoo ulkopuolista tukea vanhemmuuteen jossakin vaiheessa lastensa kehitystä. Yleisiä syitä tuen hakemiseen ovat vanhemman väsymys tai halu oppia uusia kasvatuskeinoja, lapsen pelot, kaveripulmat tai käyttäytymiseen liittyvät ongelmat, sekä vanhempien ero.
Meille The FamilyBoostissa on tärkeää, että palvelumme ovat helposti lapsiperheiden vanhempien saatavilla. Tavoitteenamme on tarjota vanhemmille luotettavaa tietoa ja tukea matalalla kynnyksellä asuinpaikasta riippumatta. Palveluita voi käyttää omalla nimellään tai anonyymisti nimimerkillä.

Vanhempien kokema yksinäisyys on etenkin pikkulapsiaikana hyvin tavallista. Tämän vuoksi yhteisöllisyys on vahvana osana The FamilyBoostia. Vanhemmuuden voimalähde tarkoittaa tiedon ja uuden oppimisen lisäksi myös vertaistukea ja verkostoitumista! "




Kommentoi tätä postausta ja osallistut arvontaan, jossa voit voittaa 5.5. alkavan VoimaBoostin. (Kaikki Boostit löytyvät täältä.) Arvonta päättyy 25.4. klo 18.00. ARVONTA ON PÄÄTTYNYT, VOIMABOOSTIN VOITTI SANNI L! (Arvonnassa otettiin huomioon sekä bloggerin että perheblogien kautta tulleet kommentit.) 

VoimaBoosti on verkkokurssi, jossa keskitytäään vanhempaan ja vanhemman tarpeisiin, jotka helposti unohtuvat ja jäävät taka-alalle lapsiperhearjessa. Hyvinvoivan lapsen kasvatus on helpompaa, kun vanehmmatkin voivat hyvin. 

(Et tarvitse erilaisia ohjelmia kurssin käymiseen, vaan voit käydä kurssia tietokoneella, älypuhelimella tai tabletilla. Lue tarkempi kuvaus täältä. )

Täältä voit tilata ilmaisen oppaan sähköpostiisi, jonka avulla saat lapsesi tottelemaan ja The FamilyBoostin blogista täältä voit lukea muita mielenkiintoisia artikkeleja lasten kasvatukseen liittyen. 




Yhteistyössä The FamilyBoost
(klikkaa linkkejä huoletta, en saa niiden käytöstä tuloja)
(kuvat on lainattu The FamilyBoostin nettisivuilta)

keskiviikko 19. huhtikuuta 2017

Miten järjestyksen saa pysymään

Kun tavaraa ei ole liikaa, kaikelle löytyy oma paikka ja kaikki tavarat laitetaan paikoilleen, koti pysyy järjestyksessä. Kovin helposti sanottu. Miksei siis tehty? 

Hankimme jatkuvasti uutta tavaraa. Itse ainakin olen huomannut, että sitä tulee hankittua ihan huomaamatta (kurkkaa viimeisin lista kuukauden ostoksista). Samassa mittakaavassa pitäisi myös luopua jostakin, muuten koti tulee täyteen. Helpompaa ehkä olisi olla hankkimatta uutta tavaraa, mutta sisustusmaku muuttuu, vaatteet rikkoontuvat ja tulee uusia tarpeita. 


kynät, purkit, kirjoitusalusta ym. Lifesaver



Meillä koitetaan pitää järjestystä yllä siten, että aina iltaisin järjestämme kodin. On inhottavaa tulla aamulla keittiöön, jossa on likaisia astioita pöydällä. 

Minä vastaan eniten kodin järjestyksestä, koska se on minusta hauskaa. Käyn kaappeja ja tavaroita läpi joko järjesyksessä huone kerrallaan tai listan mukaan. (Täällä projektini, jonka aikana järjestin koko kodin.)

Maanantaisin järjestän edellisen viikon aikana tulleet paperit ja maksan laskut ja tarkistan kuitit. Viikonloppuisin silitän vaatteet ja koitan järjestää kasan. Kasa on sellainen, mihin väsyneenä tulee laitettua sellaiset tavarat tai paperit, joille pitäisi tehdä jotain, mutta juuri nyt ei jaksa.



Tavoite on, ettei kasaa syntyisi, mutta kun olen väsynyt, se syntyy. En aina jaksa hoitaa asioita heti. Usein siihen kertyy työasioita ja poismeneviä tavaroita. Nyt siinä on lisäksi muutama kuivattu ruusu. Olivat niin kauniita, etten raskinut heittää pois. En tiedä mitä teen niillä. 

Nyt juuri on aika laittaa lapset järjestämään huoneensa. Vien illalla jokaisen puhtaat pyykit vaatekaappeihin, ja tarkistan samalla, että huoneet ovat kunnossa. 

Aika hyvin tämä toimii, ja koti on sen verran järjestyksessä, etten saa hermoromahdusta. Miten teillä järjestellään? 


tiistai 18. huhtikuuta 2017

Herbie - ehkä minäkin voin olla viherpeukalo!

Kuten olen aiemminkin kertonut, minulla ei ole vihreää peukaloa. Kerta toisensa jälkeen koitan kasvattaa jotain syötäväksi kelpaavaa, usein tuloksetta. Mutta, ehkä tähän tulee lopultakin muutos! 




Herbie on helppokäyttöinen pienoispuutarha. Siihen laitetaan vettä ja ravinteita, kasvatettavat yrtit (tai salaatit tai mansikat tai mitä haluaakaan kasvattaa) ja valo päälle. Sitten vain lisäillään vettä ja nautitaan sadosta. 

Herbiessä voi kasvattaa kukkia, chilejä, tomaatteja, kaupan salaatteja ja yrttejä tai mitä vain siemenistä. Siihen sopii jopa kuusi kasvia. Herbiessä on oikeanlainen valo kasveille, jotta ne kasvavat hyvin.

Sain Herbien mukana siemenkapseleita, ja niistä pitäisi kasvaa mansikoita ja yrttejä. Kasvit voivat kestää jopa vuosia, sillä Herbien toiminta perustuu samaan vesiviljelyyn, mitä isoissakin puutarhoissa käytetään. Kasvien juurille kierrätetään ravinteikasta, happirikasta vettä. Tästä youtube-videosta näet tarkemmin, millainen laite on kyseessä.






Herbie on ulkonäöltään selkeä ja sopii monenlaiseen sisustukseen (sitä on saatavilla eri väreissä), ja ainakaan oma Herbieni ei äännä lainkaan. Sähköä se kuluttaa alle kahden euron verran kuukaudessa. 

Kunhan omat kasvini itävät, laitan lisää kuvia! Käy tutustumassa myös Kickstarter-kampanjaan, tilaamalla tuotteita ennakkoon saat ne huomattavalla alennuksella (jopa 50%).


(alla oleva kuva tregren.com)

Yhteistyössä Tregren